Kun toimittajaa ei heti näkynyt, niin ajattelin mennä rajalaitokseen sisälle ja siellä olikin vastassa mukavanoloinen rajavartija, joka ohjasi minut odottelemaan laitoksen tiloihin. Siinä tovin hengailtua toimittaja saapui paikalle sovitusti eli olin vain itse hieman hätäinen. Mutta parempi olla ajoissa kuin myöhään.
Ensin kuvasin rajalaitoksen tiloja, jossa pääsimme tutustumaan valvontalaitteisiin ja -järjestelmiin ja pian jo suuntasimmekin laiturille, johon saapui uuden karhea partiovene, jota kaikki mukana olleet rajavartiat kilvan kehuivat loistavaksi.
Edellinen merikuvauskokemus minulla oli muutaman päivän takaa, jolloin matkustin 500-hevosvoimaisen kumiveneen kyydissä Helsingin edustalle kuvaamaan Tall Ships Racesiin osallistuvia purjelaivoja ja täytyy myöntää, että olihan se huomattavasti mukavampaa istua rajavartiolaitoksen partioveneen sisätiloissa kuin avonaisen kumiveneen kyydissä. Kumiveneen tasainen pohja tekee matkustamisesta hirveätä rytyyttämistä ja vettä tuli päälle vähän väliä. Kokemus olisi luultavasti ollut ihan nautittava, jossei olisi tarvinnut roikottaa edessä olevalla istuimella 12 kilon kameraa ja katsoa, ettei se pomppaa mereen. Partioveneessä ei ollut sitä ongelmaa ja kyyti oli suht tasaista ja leppoisaa. Pystyin vauhdissa jopa kuvaamaan ihan kohtuu tasaista kuvituskuvaa sisätiloissa toisin kuin kumiveneen kyydissä, jossa hädin tuskin pysyi pystyssä saati sitten, että olisi saanut yhtään järkevää kuvaa.
Ajoimme pienen ringin, jonka aikana toimittaja haastatteli yhtä rajavartijaa. Kuljettaja parkkeerasi vartiolaiva Merikarhun viereen ja teimme toisen haastattelun komeissa merimaisemissa.
Kuvasin takasintulomatkalla Katajanokalle vielä kuvituskuvaa partioveneestä ja sen matkanteosta. Näyttävät ja mielenkiintoiset kuvauskohteet ja maisemat helpottavat uutiskuvaajan työtä huomattavasti. Toki täytyyhän niitä hienojakin kohteita osata kuvata mielenkiintoisesti ja taidokkaasti, mutta näyttävät kohteet antavat uutisjutulle aina enemmän sisältöä kuin tylsät toimistojen seinät ja kyltit. Rajavartion partioveneestä sai helposti hienoa kuvaa pelkästään jo ulkonäön takia, mutta myös dynaamisen liikkeen ansiosta. Välillä hienoja kohteita kuvatessa tuntuu, että kuvat syntyvät kuin itsestään kunhan osoittaa linssin kohteen suuntaan niin kameraan taltioituu aina käyttökelpoista materiaalia.
Meriltä päästyämme suuntasimme vielä Kaivopuiston rantaan bongaamaan veneilijöitä, mutta nopeasti totesimme, ettei siellä näkynyt ketään, joten ajoimme Herttoniemenrantaan. Sieltä saimme kameran eteen kommentteja antamaan vanhemman miehen sekä viiden nuoren miehen porukan, jotka olivat lähdössä purjeveneellä Suomenlinnaan. Ensin ei nuorista kavereista kukaan ollut halukas antamaan kommenttia, mutta kun sain kaverit suostumaan kuvituskuviin siitä, kun he lähtevät merelle niin irtosihan sieltä sitten lopulta hyvät kommentit.
