Nokian odotettu uutispommi

Kesällä lomien aikaan uutislähetykset ovat lyhyempiä ja juttujen aiheet monesti hieman kevyempiä, koska kesällä esimerkiksi eduskunta on kiinni eikä politiikassa tapahdu kesäkokouksia lukuunottamatta juurikaan mitään. Kaikilla muillakin aloilla ollaan lomilla samoin toimittajat ovat vapailla, joten karkeasti voi sanoa, että uutisten tekijät ovat lomilla ja ne joista tehdään uutisia ovat myös lomilla. Näin ollen uutistarjonta on hieman köykäisempää verrattuna vaikka syksyyn tai talveen, jolloin ns. kovia aiheita alkaa tulla paljon enemmän.

Syyskuun alussa kesälomat alkoivat olla takana päin ja syksyn koleat uutistuulet puhalsivat ensimmäiset puhurinsa, kun Nokia ilmoitti myyvänsä matkapuhelinliiketoimintansa amerikkalaiselle Microsoftille. Kauppaa oli tietenkin hierottu jo pitkään, mutta medialle ja sitä kautta yleisölle tieto tuli kuitenkin jonkinlaisena yllätyksenä vaikka sen kaltaista toimenpidettä olikin osattu uumoilla.

Itse en ollut sattunut aukaisemaan sinä aamuna 3.9.2013 mitään tiedoitusvälinettä, joten olin ihan pihalla, kun uutisista soitettiin ja kerrottiin, että nyt olisi keikkaa Nokian pääkonttorille Keilaniemeen. Hakisin toimittaja Mari Karppisen matkanvarrelta kyytiin ja menisimme seuraamaan tilannetta pääkallopaikalalle ja kyselemään työntekijöiden ensireaktioita, kun he saapuvat töihin. 

                                   

    

Perus aamuruuhkassa takkuilu vei meiltä aikaa sen verran, että olimme vasta yhdeksän jälkeen Keilaniemessä, mutta siihenkin aikaan ihmisiä kiirehti työpaikalleen kohtalaisen runsaasti. Heillä oli ensin oma tiedotustilaisuus ja sen jälkeen Espoon Dipolissa järjestettäisiin info medialle. Muutamilta saimme kommentit, mutta pääosin kaikki olivat melko vaitonaisia, koska he itsekään eivät tienneet sen enempää kuin mekään. Kaikki olivat kuitenkin pääsääntöisesti ihan positiivisilla mielin. Kun olimme saaneet riittävän määrän kommentteja, minä kopion ne läppärille ja leikkasin niistä sähkeen ja satasen, jotka lähetin verkkoa pitkin maikkarille.

"Sähke" tarkoittaa sähkekuvaa eli lähetyksessä ajetaan ulos pelkkää kuvaa, äänet ovat madallettu taustalle ja ankkuri puhuu studiossa kuvien päälle eli ankkuri kertoo vaikkapa, että Nokian puhelimet myytiin Microsoftille, kauppahinta oli 5 miljardia ja niin edelleen. Ensin ankkuri aloittaa uutisen niin, että kasvot ovat ruudussa, ikään kuin esittelee mistä on kyse, noin toisen lauseen kohdalla katsojille aletaan näyttää kuvaa vaikkapa Nokian pääkonttorista, puhelimista yms..

"Satanen" tarkoittaa sataprosenttista ääntä eli kun sähkekuvassa äänet olivat taustalla eli eivät 100% pinnassa niin satasessa eli haastattelun pätkässä tai kommentissa ääni ajetaan ulos sataprosenttisena kuvan kera (yleensä haastateltavan kasvot)

Pääkonttorilta lähdin Dipoliin, jossa toimittaja vaihtui lennosta Nina Rahkolaan. Siellä oli valmiudessa myös kuvaajakollegani Markku Suoniemi, joka teki linkkiautotyöntekijä Leo Korhosen ja toimittaja Tapio Nurmisen kanssa suoraa lähetystä nettiin Nokian tiedotustilaisuudesta. Kun saavuin paikalle, matkaa Keilaniemestä Dipoliin on vain pari kilometriä, olivat kaikki mahdolliset kuviteltavissa olevat tiedotusvälineet saapuneet paikalle. Harvoin näkee niin paljon kameroita ja toimittajia samassa paikassa kuin sinä päivänä näki. Jokainen halusi kertoa omaa kanavaansa pitkin yhdestä isoimmista Nokiaa koskevista uutisista.

Kuvassa oikealla kuvaaja Markku Suoniemi, toimittaja Tapio Nurminen ja linkkiautotyöntekijä Leo Korhonen tekevät suoraa lähetystä maikkarin nettiin. Vasemmalla YLE tekee omaansa. 

Kaikesta näki, että tilaisuutta oli suunniteltu jo pitkään ja infon puitteitakin oli alettu rakentaa ainakin vuorokautta aiemmin. Kaikki oli viimeisen päälle suunniteltu; sisään ei päässyt kuin pressikortilla, narikassa oli henkilökuntaa pilvinpimein, itse tilassa oli kameroille tuotu korokkeet, joilta kuvata, toimittajille pöytä- ja tuolirivit, joihin oli vedetty sähköt ja kiinteät nettiyhteydet, eteen oli rakennettu esiintymislava valoineen. Tilaisuus myös taltioitiin Nokian puolelta monikameratuotantona ja striimattiin eli lähetettiin netissä Nokian sivuilla ulos. Vaikka uutinen tuli ikäänkuin salama kirkkaalta taivaalta, niin valmistelut olivat käynnistetty aikoja sitten.

Infossa oli kamera jos toinenkin

Tavallisissa tiedotustilaisuuksissa eli tiekkareissa ei ole mitään vastaavanlaisia puitteita vaan yleensä on vain yksi tila, jossa on edessä pöytä, jonka takana tuoleilla istuvat ne, joilla on jotain tiedotettavaa - silloin tällöin on joku viestinnästä vastaava järjestänyt kahvit sämpylöineen ja pullineen.

Se täytyy sanoa, että ainoa johon Nokia ei ollut panostanut oli tarjoilu; kahvipöydillä oli vain pakattuja kolmioleipiä, kivennäisvettä, limsaa ja kahvia. Ilmeisesti oli ajateltu, että uutinen on niin kova, ettei siinä paljon ehdi kahvitarjoiluista nauttia ja se oli kyllä melko totta. Koko aamu ja päivä olivat täydet kierrokset päällä, kun asian tiimoilta uutisia väännettiin. Töitä hieman hankaloitti, että edellisenä päivänä maikkarilla oli ollut ulosmarssi, jossa YT-neuvotteluiden alkamiseen tyytymättömät ohjelmatyöntekijät olivat protestiksi lähteneet kotiin kesken työpäivän eivätkä tulleet töihin juuri tuona Nokian uutis"pommi"päivänä. Hommat klaarittiin kaikesta huolimatta melko hyvin ja syksyn koveneva uutistarjonta oli käynnistetty rytinällä.

JUTUT LÄHETYKSESSÄ 

VIDEO JUTUN TEKEMISESTÄ

Loppukevennys sienimetsästä

Kymmenen uutisten loppukevennys on kuulunut osana MTV:n uutisia jo sen alkuajoista lähtien eli lähes koko oman elämäni. Sen takia muistan jo lapsena kuinka kivaa oli katsoa kymmenen uutisia, kun vakavien aiheiden jälkeen kerrottiin aina jokin hauska sattumus tai tapahtuma. Sitä odotti aina yhtä innolla. Monesti ankkureiden "sutkautukset" kevennyksen jälkeen eivät sitten taas olleetkaan ihan yhtä nokkelia kuin itse jutut, mutta tavallaan siitäkin muodostui vuosien saatossa omansalainen kombo - ensin hauska juttu ja sitten odotti hieman myötähäpeän tuntein, että mitä noloa ne ankkurit letkauttavat siihen perään. Yhtä kaikki koko loppukevennyskonsepti on loistava lisä uutisten monesti muuten niin vakavaan sisältöön.

Loppukevennysten ehdoton hovitoimittaja on tietenkin Mika Tommola. Television välityksellä oli hänestä piirtynyt kuva jotenkin hieman sekopäisenä ja hullunkurisena ihmisenä (sellaisena Kummeli-hahmona) eli vähän kuin loppukevennys siis itse toimittajakin. Kun aloin tehdä kuvauskeikkoja maikkarilla, ei mielikuva muuttunut oikeastaan piiruakaan, sillä Mika tosissaan on melkoisen hullunkurinen kaveri, mutta ehdottoman hyvällä tavalla. Mikaan paremmin tutustuttuani, avautui hänestä myös uusia puolia pintaa syvemmältä. Mika on kaiken hullunhauskan pelleilyn lisäksi myös erittäin reilu, sydämellinen ja empaattinen ihminen, joka aina jaksaa kuunnella ja kiinnostua ihmisten tarinoista. Hän on aina hyvällä tuulella ja tsemppaa kaikkia käsittämättömällä draivilla. Olen itsekin useat mukavat jutusteluhetket saanut viettää Mr. Loppukevennyksen kanssa.

Tällä kertaa lähdettiin tekemään kevennystä Vihdin Otalammelle Salmen ulkoilupuistoon. Sinne otettiin mukaan kaksi Marttayhdistyksen naista, joiden sienitietämystä tarvittiin. Mikan ideana oli tehdä syksyn lähestyessä sieniaiheinen kevennys, jossa jokaisen vakavasti sienestävän ihmisen täytyisi ottaa kaksi marttaa mukaan metsään, jotta sienien tunnistus ja löytäminen kävisi sukkelasti ja tuloksekkaasti.

Ajelimme maikkarilta kohti Salmen ulkoilupuistoa leppoisissa tunnelmissa. Mika selosti keikan idean melko tarkasti kuten hänellä on tapana. Mikan keikat ovat pääpiirteittäin aina todella tarkasti suunniteltuja, koska hän on jo ideointivaiheessa ajatellut tarinan lähestulkoon jokaista kuvaa myöten valmiiksi tai ainakin hänellä on päässään kaikki ne kuvat, jotka hän tarvitsee saadakseen aikaiseksi haluamanlaisensa jutun. Kuvaajana minulla on kuitenkin mahdollisuus tarjota Mikalle kuvia, joista hän saa ehkä lisäideoita tai muuttaa juttua tiettyjen kuvien mukaan hieman uuteen suuntaan. Mikan keikoilla on aina rento ja hauska ilmapiiri, mutta työt tehdään silti aina todella tehokkaasti. Juttujen erittäin tarkka valmistelu vaikuttaa asiaan melko suuresti.

Ulkoilupuistossa oli yksi martta vastassa, joka ohjasi meidät jutussa esiintyvien marttojen luokse. Paikalla oli lauma sienestäjiä, jotka olivat tulleet marttojen järjestämälle sieniretkelle. Me lähdettiin Mikan ja kahden martan kanssa metsän siimekseen ja aluksi tehtiin jutunaloitus, jossa Mika kertoo lyhyesti, mitkä ovat onnistuneen sienireissun vaatimukset. Sen jälkeen lähdettiin samoilemaan mättäille ja eipä kovin montaa askelta tarvinnut ottaa, kun sieniä alkoi jo löytyä. Mika kulki koko ajan marttojen vierellä, mutta ei silti muka onnistunut bongaamaan yhtään sientä. Toki myönnettäköön itsekin sienimetsällä silloin tällöin käyneenä - eivät ne aina ihan niin helposti olekaan löydettävissä. Siihen todellakin tarvitaan jonkinlaista sienisilmää, että oppii katsomaan oikeisiin paikkoihin ja bongaamaan hyvin maastoon sulautuvat herkut heinien, oksien ja varpujen seasta.

Jutun teko sujui Mikamaiseen tapaan sutjakkaasti. Kaikki jutun ainekset kasautuivat kuin itsestään kuten hänen keikoillaan on aina tapana. Suurimmaksi osaksi Mikan jutuissa mennään niin, että kamera laitetaan päälle, Mika alkaa höpöttää ja kuvaaja taltioi parhaansa mukaan kaiken mitä tapahtuu. Siitä materiaalista Mika sitten itse leikkaa oman juttunsa eli koostaa sen valmiin jutun, joka nähdään televisiosta. Mika on siitä harvinainen toimittaja, että hän leikkaa juttunsa itse. Suurimman osan jutuista leikkaa leikkaaja toimituksessa tai kuvaaja kentällä. Toki monet toimittajat, varsinkin nuoremmat, osaavat leikata, mutta maikkarilla systeemi on rakennettu niin, että juttujen koostamista varten ovat omat tekijänsä. Siinä on tietysti se hyvä puoli, että monesti leikkaajalta tulee paljon ideoita, joilla materiaalista saadaan jutun kannalta irti paras mahdollinen - toimittaja voi silloin keskittyä asiasisällön viilaamiseen.

Mikan juttujen aiheet ovat nimensä mukaisesti kevyitä, joten tekoprosessikaan ei välttämättä vaadi ihan samaa paneutumista kuin vaikka jonkin politiikan tai talouden kiemuroiden selittäminen. Juttujen koostaminen vaatii silti todella hyvää silmää tarinalle, sillä jokainen kevennys on jonkinlainen kertomus, joka pitää saada mahdollisimman nautittavaan muotoon, jotta katsojat voivat kokea hienoisen keventymisen ja iloisuuden tunteen ehkäpä raskaidenkin tai muuten vain vakavien uutisjuttujen jälkeen.

Metsästä poistuttiin ilosena ja kaikinpuolin tyytyväisenä. Muutama sieni löydettiin ja osa oli jo valmiiksi juttua varten kerätty - sekin osana jutun hyvää esivalmistelua. Loppukevennys oltiin saatu taas tehokkaasti, mutta rennosti purkkiin.

JUTTU LÄHETYKSESSÄ

VIDEO JUTUN TEKEMISESTÄ