Loppukevennysten ehdoton hovitoimittaja on tietenkin Mika Tommola. Television välityksellä oli hänestä piirtynyt kuva jotenkin hieman sekopäisenä ja hullunkurisena ihmisenä (sellaisena Kummeli-hahmona) eli vähän kuin loppukevennys siis itse toimittajakin. Kun aloin tehdä kuvauskeikkoja maikkarilla, ei mielikuva muuttunut oikeastaan piiruakaan, sillä Mika tosissaan on melkoisen hullunkurinen kaveri, mutta ehdottoman hyvällä tavalla. Mikaan paremmin tutustuttuani, avautui hänestä myös uusia puolia pintaa syvemmältä. Mika on kaiken hullunhauskan pelleilyn lisäksi myös erittäin reilu, sydämellinen ja empaattinen ihminen, joka aina jaksaa kuunnella ja kiinnostua ihmisten tarinoista. Hän on aina hyvällä tuulella ja tsemppaa kaikkia käsittämättömällä draivilla. Olen itsekin useat mukavat jutusteluhetket saanut viettää Mr. Loppukevennyksen kanssa.
Tällä kertaa lähdettiin tekemään kevennystä Vihdin Otalammelle Salmen ulkoilupuistoon. Sinne otettiin mukaan kaksi Marttayhdistyksen naista, joiden sienitietämystä tarvittiin. Mikan ideana oli tehdä syksyn lähestyessä sieniaiheinen kevennys, jossa jokaisen vakavasti sienestävän ihmisen täytyisi ottaa kaksi marttaa mukaan metsään, jotta sienien tunnistus ja löytäminen kävisi sukkelasti ja tuloksekkaasti.
Ajelimme maikkarilta kohti Salmen ulkoilupuistoa leppoisissa tunnelmissa. Mika selosti keikan idean melko tarkasti kuten hänellä on tapana. Mikan keikat ovat pääpiirteittäin aina todella tarkasti suunniteltuja, koska hän on jo ideointivaiheessa ajatellut tarinan lähestulkoon jokaista kuvaa myöten valmiiksi tai ainakin hänellä on päässään kaikki ne kuvat, jotka hän tarvitsee saadakseen aikaiseksi haluamanlaisensa jutun. Kuvaajana minulla on kuitenkin mahdollisuus tarjota Mikalle kuvia, joista hän saa ehkä lisäideoita tai muuttaa juttua tiettyjen kuvien mukaan hieman uuteen suuntaan. Mikan keikoilla on aina rento ja hauska ilmapiiri, mutta työt tehdään silti aina todella tehokkaasti. Juttujen erittäin tarkka valmistelu vaikuttaa asiaan melko suuresti.
Ulkoilupuistossa oli yksi martta vastassa, joka ohjasi meidät jutussa esiintyvien marttojen luokse. Paikalla oli lauma sienestäjiä, jotka olivat tulleet marttojen järjestämälle sieniretkelle. Me lähdettiin Mikan ja kahden martan kanssa metsän siimekseen ja aluksi tehtiin jutunaloitus, jossa Mika kertoo lyhyesti, mitkä ovat onnistuneen sienireissun vaatimukset. Sen jälkeen lähdettiin samoilemaan mättäille ja eipä kovin montaa askelta tarvinnut ottaa, kun sieniä alkoi jo löytyä. Mika kulki koko ajan marttojen vierellä, mutta ei silti muka onnistunut bongaamaan yhtään sientä. Toki myönnettäköön itsekin sienimetsällä silloin tällöin käyneenä - eivät ne aina ihan niin helposti olekaan löydettävissä. Siihen todellakin tarvitaan jonkinlaista sienisilmää, että oppii katsomaan oikeisiin paikkoihin ja bongaamaan hyvin maastoon sulautuvat herkut heinien, oksien ja varpujen seasta.
Jutun teko sujui Mikamaiseen tapaan sutjakkaasti. Kaikki jutun ainekset kasautuivat kuin itsestään kuten hänen keikoillaan on aina tapana. Suurimmaksi osaksi Mikan jutuissa mennään niin, että kamera laitetaan päälle, Mika alkaa höpöttää ja kuvaaja taltioi parhaansa mukaan kaiken mitä tapahtuu. Siitä materiaalista Mika sitten itse leikkaa oman juttunsa eli koostaa sen valmiin jutun, joka nähdään televisiosta. Mika on siitä harvinainen toimittaja, että hän leikkaa juttunsa itse. Suurimman osan jutuista leikkaa leikkaaja toimituksessa tai kuvaaja kentällä. Toki monet toimittajat, varsinkin nuoremmat, osaavat leikata, mutta maikkarilla systeemi on rakennettu niin, että juttujen koostamista varten ovat omat tekijänsä. Siinä on tietysti se hyvä puoli, että monesti leikkaajalta tulee paljon ideoita, joilla materiaalista saadaan jutun kannalta irti paras mahdollinen - toimittaja voi silloin keskittyä asiasisällön viilaamiseen.
Mikan juttujen aiheet ovat nimensä mukaisesti kevyitä, joten tekoprosessikaan ei välttämättä vaadi ihan samaa paneutumista kuin vaikka jonkin politiikan tai talouden kiemuroiden selittäminen. Juttujen koostaminen vaatii silti todella hyvää silmää tarinalle, sillä jokainen kevennys on jonkinlainen kertomus, joka pitää saada mahdollisimman nautittavaan muotoon, jotta katsojat voivat kokea hienoisen keventymisen ja iloisuuden tunteen ehkäpä raskaidenkin tai muuten vain vakavien uutisjuttujen jälkeen.
Metsästä poistuttiin ilosena ja kaikinpuolin tyytyväisenä. Muutama sieni löydettiin ja osa oli jo valmiiksi juttua varten kerätty - sekin osana jutun hyvää esivalmistelua. Loppukevennys oltiin saatu taas tehokkaasti, mutta rennosti purkkiin.
JUTTU LÄHETYKSESSÄ
VIDEO JUTUN TEKEMISESTÄ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti