KOKOOMUS - LAPPEENRANTA & MIKKELI
Kokoomuslaiset tapasivat Lappeenrannassa ja seuraavana päivänä vielä Mikkelissä. Olen joskus useampi vuosi sitten käynyt lyhyellä läpikulkumatkalla Lappeenrannassa, mutta mitään erityistä muistikuvaa ei kaupungista ollut. Mikkelissä sen sijaan en ole koskaan aiemmin käynyt, mutta jos näiden tosi pikaisten visiittien perusteella pitäisi jotain sanoa niin Mikkeli vaikutti näistä kahdesta viihtyisämmältä kaupungilta.
Saavuimme toimittaja Matti Maunun kanssa Lappeenrantaan jo päivää ennen tapahtuman alkua, koska ajattelimme, että kun ensimmäiset tilaisuudet alkavat aamulla yhdeksältä niin niihin ehtiäkseen meidän olisi täytynyt lähteä ajamaan Helsingistä todella varhain. Mutta matkalla tajusimme, että eihän se Lappeenranta nyt niin kaukana ollutkaan, etteikö sinne olisi samanpäivänä voinut matkustaa. No nyt oli yksi vapaailta aikaa valmistella keikkaa.
Eka ilta rennosti hotellilla
Aamu alkoi kansalaisten tapaamisella, jossa kokoomuslaiset Jyrki Kataisen johdolla kuuntelivat kansalaisten sanomisia lappeenrantalaisella kävelykadulla. Jyrki oli käynyt sorsajahdissa edellisenä iltana ja ilmeisesti oli viihdytty; sen verran leppoisasti kaveri tallusteli ihmisten joukossa. Katainen tapasi vanhan peruskoulun opettajansa ja hieman kimpaantui toimittajille, koska olisi halunut keskittyä enemmän kansalaisten kanssa keskusteluun eikä toimittajien uteluihin vastaamiseen. Jyrkin suusta kajahtikin napakka huudahdus toimittajille: "Nyt minä en puhu teille, kun minä puhun ihmisille!"
Kadulta kokoomuslaiset siirtyivät jatkamaan kokousta kaupungintalolle. Ensin saatiin kuulla niin sanottu linjapuhe ja sitten ruiskukkalaiset jatkoivat paltsua ominpäin; medialle näytettiin ystävällisesti ovea.
Linjapuhetta ihmettelemässä
Kokoustila-edit Lappeenrannan kaupungintalolla
Aloitimme jutun leikkaamisen kaupungintalolla, mutta lounaan jälkeen vetäydyttiin toimittajan kanssa hotellihuoneeseen jatkamaan jutun rakentamista - se muodostuikin oikeastaan pelkästään kävelykatutapaamisen ympärille. Juttu saatiin leikattua melko nopeasti ja ensin oli tarkoitus, että Porissa samaan aikaan kesäkokousta pitävän vasemmiston puheenjohtajan Paavo Arhinmäen kommentti olisi leikattu juttuun maikkarissa, mutta itse ajattelin, että mitä turhaa lähteä kierrättämään, kun voin pyytää, että Porissa ollut kuvaaja Aki Blomberg lähettää sen minulle suoraan. Näin tehtiinkin ja jälleen kerran hyvällä yhteistyöllä saimme jutun aikaiseksi.
Ehdin jo nostaa jalat pöydälle, kun kuvatuottaja soitti ja kertoi, että jostain syystä jutun kuvissa olikin jotain pientä vikaa - lähinnä sävyissä. En ollut tarkistanut lopputuotetta vaan olin laittanut sen suoraan menemään maikkariin, koska se oli leikkausohjelmassa näyttänyt ihan hyvältä. Joskus, kun jutun julkaisee ohjelmasta ulos niin varsinainen lopputuote saattaakin olla hieman eri näköinen kuin ohjelman työpöydällä tehdessä - riippuu julkaisuasetuksista. Kokeilin ensin julkaista juttua hieman eri asetuksilla, mutta sitten tajusin, että jostain syystä värikorjaukset muutamiin kuviin olivatkin aiheuttaneet viat. Lopulta en kuitenkaan ehtinyt lähettää uutta versiota vaan seitsemän uutisissa ajettiin eli lähetettiin ns. viallinen versio. Viat olivat tässä tapauksessa niin minimaalisia, etteivät normikatsojat välttämättä osanneet kiinnittää niihin mitään huomiota. Kymmenen uutisissa tuli sitten uusi versio. Siinä sävyt olivat hieman lämpimämmät ja vähemmän kontrastiset.
SEISKAN LÄHETYS
KYMPIN LÄHETYS
Ilta olikin sitten vapaa. Menimme toimittajan kanssa käymään kokoomuslaisten iltakinkereillä Lappeenrannan raatihuoneella. Ulkonäöllisestihän ehkä sulauduin joukkoon ihan hyvin, mutta henkisellä tasolla koin kuin olisin ollut jossain todella eksoottisessa maassa. Ei se näköjää vielä kokoomuslaista tee jos perustaa yrityksen ja on sen toimitusjohtaja.
Raatihuone (kuva wikipedia)
Kala kuivalla maalla
Seuraavana aamuna suunnattiin Mikkeliin konsertti- ja kongressisali Mikaeliin, jossa Katainen piti oman linjapuheensa. Aivan perus keikoillakin on aina kamaa kannettavana kuin aasilla, mutta tällaisilla yönylikeikoilla sitä on vielä vähän ekstraa. Kaiken kaman roudaaminen edestakaisin onkin ehkä ainut huono puoli, jonka keksin uutiskuvaajan työstä. Toki tuohon kaikkeen kantamiseen ja tavaroiden jatkuvaan siirtelemiseenkin tottuu, mutta kyllä se välillä raskaiden kuvausten jälkeen jaksaa hieman ottaa päähän, kun lähtee kaikenlaista nyyttiä ja nyssäkkää kantamaan lähes 40 kilon edestä.
Salille päästyämme pönötettiin taas perus auditoriossa kamera tanassa. Puheen jälkeen kaikki toimittajat ja kuvaajat ryysivät Jyrkin perässä salin aulaan, jossa tämä antoi vielä lausuntoja toimittajien kysymyksiin. Näistä maikkarin toimittaja poimi yhden kommentin, jonka leikkasin ja lähetin maikkariin.
Mikaeli (kuva Arto Sipinen)
Siinäkin meinasi tulla pientä hikoilua; ensin leikkasin kommetin valmiiksi ja sen jälkeen ajoimme Mikaelilta Mikkelin torille, jossa alkoi pian pari tuntia kestänyt Kokoomuksen ja Keskustan yhteistilaisuus. Tämän tilaisuuden jälkeen oli aikaa lähettää kommentti, mutta kannettava tekikin tenän; kaikki meni mustiin eikä kone suostunut käynnistymään. Siellä sitten auton takapenkillä tuskailin hetken otsasuoni koholla. Sain koneen pienen odottelun jälkeen kuitenkin päälle taas ja kommentin lähetys onnistui. Myöhemmin huomasin, että kone oli liian täynnä, joten käynnistyslevy oli hieman jumissa.
Keskusta piti omaa kesäkokoustaan Mikkelissä ja samoilla vauhdeilla he olivat sitten järjestäneet toritapahtuman. Paikalla oli myös toinen maikkarin politiikan toimittaja Eeva Lehtimäki sekä kuvaaja Kalle Koivunen, joka striimasi eli lähetti tapahtuman suorana nettiin. Minun tehtävänäni oli kuvata kuvia tapahtumasta, joita Eeva osiltaan käytti omassa jutussaan. Mitään väittelyä ei kummemmin tullut vaan Katainen ja Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä olivat pääsääntöisesti yhtämieltä tai ainakin niin he estradilla väittivät, mutta kuulin, kun he poistuivat kansan joukkoon niin johan alkoi kiistely. Ei siinäkään mitään merkittävää ollut, mutta saatiinpa pientä kinastelua kuitenkin aikaan. Suomen politiikka kun näyttäytyy niin lauhkeana ja merkityksettömänä ainakin omiin silmiin. Kaikki vain taputtelevat toisiaan selkään ja vaikenevat. Mitään kunnon päättäväisyyttä ei tunnu löytyvän.
EEVAN JUTTU MIKKELISTÄ LÄHETYKSESSÄ SEKÄ KATAISEN KOMMENTIT
Keskusta piti omaa kesäkokoustaan Mikkelissä ja samoilla vauhdeilla he olivat sitten järjestäneet toritapahtuman. Paikalla oli myös toinen maikkarin politiikan toimittaja Eeva Lehtimäki sekä kuvaaja Kalle Koivunen, joka striimasi eli lähetti tapahtuman suorana nettiin. Minun tehtävänäni oli kuvata kuvia tapahtumasta, joita Eeva osiltaan käytti omassa jutussaan. Mitään väittelyä ei kummemmin tullut vaan Katainen ja Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä olivat pääsääntöisesti yhtämieltä tai ainakin niin he estradilla väittivät, mutta kuulin, kun he poistuivat kansan joukkoon niin johan alkoi kiistely. Ei siinäkään mitään merkittävää ollut, mutta saatiinpa pientä kinastelua kuitenkin aikaan. Suomen politiikka kun näyttäytyy niin lauhkeana ja merkityksettömänä ainakin omiin silmiin. Kaikki vain taputtelevat toisiaan selkään ja vaikenevat. Mitään kunnon päättäväisyyttä ei tunnu löytyvän.
EEVAN JUTTU MIKKELISTÄ LÄHETYKSESSÄ SEKÄ KATAISEN KOMMENTIT
Toritapahtuman jälkeen kävimme tekemässä vielä yhden haastattelun, jonka kuvasin kolmannen politiikan toimittajan Vesa Kallionpään juttua varten. Sitä ei lähetetty netin kautta vaan vein levykkeen maikkariin samalla, kun ajoimme takaisin Helsinkiin, koska Vesa oli tekemässä juttua vasta seuraavana päivänä.
Lappeenrannan ja Mikkelin keissi oli ensimmäinen poltiikan kesäkokous, jota olin kuvaamassa. Ennen omaa yritystäni minulla ei ollut mahdollisuutta osallistua tämänkaltaisiin tapahtumiin, koska jouduin tekemään töitä normaali toimistoaikoina eikä alihankkijalla ollut kalustossa läppäriä, jolla olisin voinut leikata jutut ja filettää eli lähettää ne maikkariin lähetyksessä ulos ajettavaksi.
PERUS SUOMALAISET - JYVÄSKYLÄ
Heti seuraavalla viikolla olikin suuntana Jyväskylä ja Perus suomalaisten kesäkokous. En ole koskaan ollut jonkun tietyn puolueen kiihkomielinen kannattaja. Joskus nuorempana olin aika vasemmalla ja myöhemmin vihreissä, mutta täytyy sanoa, että ensi kerralla harkitsen uudestaan kenelle ääneni annan. Persut ovat asenteeltaan, tai varsinkin puheenjohtaja Timo Soini, todella lähellä sitä asennetta, josta itse pidän. Se, että Timo Soini on ehdottomasti minun suosikkipoliitikkoni, ei vielä kuitenkaan riitä siihen, että pitäisin koko puoluetta vakuuttavana tai ääneni ansainneena. En allekirjoita kaikkia Soininkaan lausuntoja, sillä hän tuntuu olevan monessa suhteessa paljon kapeakatseisempi ja suvaitsemattomampi kuin minä, mutta on sitä äijää kuitenkin aina hauska seurata kun on sen verran räväkkä lausunnoissaan.
Persujen kokokous noudatti aikalailla samankaltaista kaavaa kuin kokkeleidenkin paitsi, että persujen katutapaaminen oli vasta seuraavana päivänä. Ensin puolue kokoontui lounaalle ja sen jälkeen Soini piti linjapuheensa, jossa hän koetti kasata rivejään ja ohjeisti tovereitaan pidättäytymään kaikenlaisista hölmöilyistä. Varsinki Teuvo Hakkarainen oli ollut silmätikkuna tempauksiensa ansiosta eikä kaveri pettänyt tälläkään kertaa; heti puheen jälkeen hän antoi lausuntoja, jonka mukaan Syyriasta tulee "vääriä" pakolaisia.
Kokouksessa oli myös yli innokas valokuvaaja, joka räiski kuvia sarjatulella. Hän oli melkein koko Soinin puheen ajan tämän naaman edessä ja otti varmaan 2000 ruutua pelkästään lähikuvia lärvistä. Myöhemmin kävi ilmi, että kaveri oli palkattu persuille ottamaan kuvia, mutta tuntui silti ihan käsittämättömältä, että niitä samanlaisia kuvia piti ottaa niin järjetön määrä.
Tilaisuuden jälkeen lähdimme toimittaja Vesa Kallionpään kanssa hotellille leikkaamaan juttua. Tälläkään kertaa ei silti selvitty täysin kuivin jaloin; kun olin lähettänyt jutun maikkariin niin kohta sieltä soitettiin, että äänet eivät toimi. Tarkistin lopputuotteen ja siinä oli äänet kunnossa, mutta pakatussa versiossa, jonka olin lähettänyt ei ollut. Monesti juttutiedostot pakataan pienenpään tilaan, jotta niiden lähettäminen sujuisi nopeammin. Meillä oli melko tiukka aikataulu persujen kokouksen ja haastatteluiden venyttyä hieman pitkiksi, joten olin ajatellut säästää aikaa ja lähetin pienemmän tiedoston, mutta se sitten kostautuikin lopulta. Jostain syystä pakatunkin jutun lähettäminen oli kestänyt melko kauan ja pelkäsin, että jos uuden version lähettämisessä kestää yhtä kauan niin se ei ehdi lähetykseen. Kello oli jo 18.50, kun aloin lähettää uutta versiota. Seitsemän uutiset lähestyivät kovaa vauhtia - alkoi jo hieman pulssikin kiihtyä ja kämmenet hikoilla. Mutta onni onnettomuudessa; tällä kertaa verkko ei ollutkaan yli kuormitettu, joten juttu meni läpi parissa minuutissa. 10 minuutin päästä jo katselinkin aikaansaannostani hotellihuoneen telkkarista. Joskus menee aika hilkulle, että tuleeko joku juttu ulos vai ei. Näissä tapauksissa tomituksessa on aina vara suunnitelma - ajolistaa eli sitä käsikirjoitusta, jonka mukaan lähetys tehdään muutetaan niiltä osin kuin on tarvetta. Juttujen järjestystä voidaan muuttaa tai muokata ajolista sellaiseksi, että ilman perille saapunutta juttuakin voidaan uutiset lähettää normaalisti. Joskus se tarkoittaa muun muassa sitä, että ankkurit kertovat puuttuvan jutun pääkohdat sähkeenomaisesti.
Kokouksessa oli myös yli innokas valokuvaaja, joka räiski kuvia sarjatulella. Hän oli melkein koko Soinin puheen ajan tämän naaman edessä ja otti varmaan 2000 ruutua pelkästään lähikuvia lärvistä. Myöhemmin kävi ilmi, että kaveri oli palkattu persuille ottamaan kuvia, mutta tuntui silti ihan käsittämättömältä, että niitä samanlaisia kuvia piti ottaa niin järjetön määrä.
Tilaisuuden jälkeen lähdimme toimittaja Vesa Kallionpään kanssa hotellille leikkaamaan juttua. Tälläkään kertaa ei silti selvitty täysin kuivin jaloin; kun olin lähettänyt jutun maikkariin niin kohta sieltä soitettiin, että äänet eivät toimi. Tarkistin lopputuotteen ja siinä oli äänet kunnossa, mutta pakatussa versiossa, jonka olin lähettänyt ei ollut. Monesti juttutiedostot pakataan pienenpään tilaan, jotta niiden lähettäminen sujuisi nopeammin. Meillä oli melko tiukka aikataulu persujen kokouksen ja haastatteluiden venyttyä hieman pitkiksi, joten olin ajatellut säästää aikaa ja lähetin pienemmän tiedoston, mutta se sitten kostautuikin lopulta. Jostain syystä pakatunkin jutun lähettäminen oli kestänyt melko kauan ja pelkäsin, että jos uuden version lähettämisessä kestää yhtä kauan niin se ei ehdi lähetykseen. Kello oli jo 18.50, kun aloin lähettää uutta versiota. Seitsemän uutiset lähestyivät kovaa vauhtia - alkoi jo hieman pulssikin kiihtyä ja kämmenet hikoilla. Mutta onni onnettomuudessa; tällä kertaa verkko ei ollutkaan yli kuormitettu, joten juttu meni läpi parissa minuutissa. 10 minuutin päästä jo katselinkin aikaansaannostani hotellihuoneen telkkarista. Joskus menee aika hilkulle, että tuleeko joku juttu ulos vai ei. Näissä tapauksissa tomituksessa on aina vara suunnitelma - ajolistaa eli sitä käsikirjoitusta, jonka mukaan lähetys tehdään muutetaan niiltä osin kuin on tarvetta. Juttujen järjestystä voidaan muuttaa tai muokata ajolista sellaiseksi, että ilman perille saapunutta juttuakin voidaan uutiset lähettää normaalisti. Joskus se tarkoittaa muun muassa sitä, että ankkurit kertovat puuttuvan jutun pääkohdat sähkeenomaisesti.
Ilta oli taas vapaa ja kävimme toimittajan kanssa alakerran ravintolan kautta persujen iltajuhlassa. Vaikka en voi lukea itseäni 100 % puolueen kannattajaksi niin persujen juhlassa koin silti enemmän olevani kaltaisteni joukossa kuin edellisen viikon koksubileissä. Ehkä se johtuu siitä, että todella monet persujen kansanedustajista ovat duunaritaustaisia kuten itsekin kahden metallitehdastyöläisen poikana. Juhlissa piti toki ottaa fanikuva Timon kanssa. Väitin, että kuva on appi ukkoa varten (totta sekin) mutta olihan se myös itseäni varten, kun kerran suosikkipoliitikon kanssa samassa pöydässä kerran istuttiin.
Seuraavana aamupäivänä kävimme seuraamassa vielä Soinin puhetta jyväskyläläisellä kävelykadulla. Ihmisiä oli yllättävän paljon liikkeellä - tuntui kuin olisi ollut lauantai vaikka viikko oli vasta puolivälissä. Timolta otettiin vielä yksi kommentti ja lähetettiin se maikkariin. Yllättäen oli taas netti tukossa ja lähettäminen kesti tavanomaista pidempään, mutta onneksi ei ollut kiirettä tällä kertaa. Sitten lähdettiinkin takaisin kohti Helsinkiä.
Mukavia keikkoja olivat molempien puolueiden kesäkokoukset ja mielenkiintoista vaihtelua perinteisen Helsingissä pyörimisen sijaan. Ensi kesänä sitten uudestaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti