Politiikan kuvaaminen eduskunnassa on melko kaavamaista juuri erilaisten säännösten takia, mutta silloin tällöin siellä pääsee myös suomalaiselle medialle melko epätyypilliseen ryysikseen. Melkein missä tahansa muualla kaikki tilaisuudet kuvata ovat pitkälle etukäteen järjestettyjä ja tapahtumien kulku on ennalta arvattavissa. Eduskunnassa pääsee aika ajoin testaamaan reaktiokykynsä kuvaajana ja pääsee pitämään yllä valppautta. Usein tuon säntäilyn vastapainoksi joutuu myös odottelemaan pitkiä aikoja, koska jos joku valiokunta tai eduskuntaryhmä esimerkiksi tekee jotain päätöksiä niin niitä odotellaan oven takana käytävällä niin kauan kunnes niistä joku tulee jotain kertomaan ja jos joku ei kerro niin varmuuden vuoksi kommentteja otetaan lähes jokaiselta, joka tulee ulos ryhmähuoneesta tai valiokunnan kokoustilasta, jotta saataisiin edes jotain valaistusta tekeillä olevaan juttuun. Tällöin voidaan myös puhua kuuluisasta tietojen tihkumisesta.
Vaikka juttu tehdäänkin talon sisältä niin se ei silti tarkoita sitä, että jutuissa päästäisiin kovin syvälle kulisseihin; kuvaajia ja toimittajia säätelee tietyt rajoitteet. Esimerkiksi tietyissä paikoissa kuten kahvilassa ei saa haastatella eikä kuvata ilman haastateltavan / kuvattavan erillistä lupaa, myös niin sanottu puhemiehen käytävä on kuvausvapaata aluetta, tosin kukaan ei estä käytävän kuvaamista käytävän ulkopuolelta. Monesti onkin seisottu käytävän perällä ja kytätty mitä milloinkin. Esimerkiksi lokakuussa, kun Perus Suomalaisten James Hirvisaari sai puhemies Eero Heinäluomalta eduskunnassa harvinaisen varoituksen käytöksestään niin sanotussa "Natsi-tervehdys"-jutussa, kyttäsimme pitkät tovit puhemiehen käytävän päässä, jotta saisimme kuvaa Hirvisaaresta ja Heinäluomasta.
JUTTU HIRVISAAREN VAROITUKSESTA
MEDIAHÄSSÄKKÄÄ JA RYYSISTÄ HIRVISAAREN VAROITUSJUTUN YHTEYDESSÄ
Usein eduskunnassa muista keikoista poiketen joutuu siis niin sanotusti ryysimään eli kaikki toimittajat ja kuvaajat haluavat tietyltä samalta poliitikolta kommentin. Silloin joutuu yleensä kuvaamaan sitä mitä saa, mutta usein saa kuitenkin ihan käyttökelpoista materiaalia, sillä ainakin Suomessa on melko solidaarinen meininki kuvaajien ja toimittajien kesken. Yleensä vältetään toisten kuviin menemistä eli ei mennä seisoskelemaan toisen kameran eteen vaan kierretään tai kumarretaan linssi, jottei blokata toisen kuvaajan kuvaa. Toimittajatkaan harvoin käyttävät ns. kyynerpäätaktiikkaa vaan kaikki liikkuvat melko sulassa sovussa. Suomessa kanavien välinen kilpailu on sen verran maltillista, ettei kusipäiseen käytökseen ole onneksi tarvetta. Mutta kuitenkin aina, kun ryysis tulee niin kyllä siinä kaikki koettavat ajaa jollainlailla omaa etuaan ja varsinkin kuvaajat koettavat päästä mahdollisimman hyviin asemiin, josta kuvata kohdettaan. Silloin joutuu väkisinkin hieman tuuppimaan ja ahtautumaan.
Hirvisaaren tapauksessa tuli parikin eri ryysistä, kun ensin haluttiin kommentti mieheltä itseltään ja sitten puolueen puheenjohtajalta Timo Soinilta. Hirvisaaren tapauksessa satuin itse olemaan hyvissä lähtöasemissa; mies suorastaan käveli syliini. Tunsin, kun muut kuvaajat ja toimittajat alkoivat painautua minua vasten ja lopulta minun ei tarvinnut kävellä itse lainkaan, koska kävi niin sanottu festariefekti eli, kun massaa on riittävästi niin se on ihan sama mitä sä itse teet tai koetat tehdä, koska kun olet massan puristuksissa niin se vie sut mukanaan sinne minne massa vie etkä voi itse juurikaan vaikuttaa kulkusuuntaan. Näin kävi Hirvisaaren ryysiksessä; kävelin miestä vastaan ja kaikki muut pakkautuivat mun ympärille ja sitten vain "leijuin" massan mukana. Soinin kohdalla en taas päässyt etuasemapaikoille, joten jouduin nostamaan kameran muiden päiden yli ja toimittaja tuikkasin mikrofonin jostain raosta Soinin kasvojen lähelle. Varsinkin isolla olalta kuvattavalla kameralla muiden päiden yli kuvaaminen saati haastattelun tekeminen on erittäin haastavaa; kamera painaa melko paljon ja sen operoiminen erikoisessa asennossa on aika hankalaa. Sen takia ylipäiden kuvatuissa ryysishaastatteluissa saattaa olla melko heiluvaa kuvaa eivätkä kuvan kompositiot, eli se miten haastateltava on asemoitu kuvaan, ole usein kovinkaan hyviä.
Toinen ryysis, joka tapahtui melko pian Hirvisaaren keissin jälkeen oli Heidi Hautalan eroamisesta seurannut hässäkkä Arctia Shipping-jutussa. Siinäkin olin kuten olivat kaikki muutkin kuvaajat kuvaamassa vihreiden ryhmähuoneen ovella toivoen saavansa Hautalalta kommentteja sotkuun, joka seurasi Arctia Shipping-jutun tiedottamisesta. Medialle oli annettu papereita, joista puuttui osia tiedoista, joista kävi ilmi minkälaisin sanoin virkamies Pekka Timonen oli Arctia Shippingin johtoa lähestynyt. Kun Timosen sanomiset tulivat muuta kautta median tietoon, ilmestyi korjattu tiedote, jossa yhtäkkiä olikin kaikki tiedot. Puuttuvia tietoja seliteltiin virheellä, joka oli tapahtunut alkuperäistä tiedotetta kopioitaessa. Tiedotteesta oli vihreiden tiedottajien mukaan unohtunut kopioida paperin toinen puoli. Jokainen voi sitten laske yksi plus yksi ja miettiä, mikä se totuus oikein oli, mutta Hautalan joutui erosta seuranneen mylläkän lisäksi vielä tämän tiedotevirheestä johtuneen kohun riepottelemaksi.
HEIDI HAUTALAN KUJANJUOKSU
Oman haasteensa eduskuntakuvaamiselle tekee talon koko ja sen sokkeloisuus. Ensimmäisillä kerroilla oli todella vaikeata hahmottaa, mistä pääsee mihinkin. Mutta jo muutaman kerran jälkeen alkoi muistaa, missä on mikäkin paikka. Usein vielä käydään kuvaamassa samoissa paikoissa, joten reitit oppivat kohtalaisen helposti. Talon ikä tekee myös omat haasteensa; rakennusta rakennettaessa ei tietänkään olla voitu kiinnittää huomiota nyky median tarpeisiin. Monet paikat eduskunnassa ovat aika hämäriä, ovet pieniä ja paljon rappusia. Varsinkin valon kanssa on monesti melko pulassa - rakennuksessa käytetyt värisävytkin ovat sen verran tummia, että ne imee vähätkin valot kuvista. Ilmeisesti entisaikaan ihmiset ovat olleet pienempiä eikä valtiohallinnon rakennusten ovista ole ollut tarvetta kuljettaa mitään tavaraa, sillä ovet ovat tehty niin kapeiksi, että TV-uutiskuvaajan tavallisen kaluston kanssa on välillä todella vaikeata mahtua kulkemaan. Yleensä aina vähintään jalusta melkein repii karmit mennessään tai kameran linssi kopsahtaa oveen tai seinään.
Kaikesta huolimatta eduskunnassa on mukava työskennellä, siellä on mukavaa porukkaa ja se ilmapiiri, joka siellä vallitsee on ihan erilainen kuin missään muualla. Siellä voi melkein haistaa kaiken sen poliittisen pelin, joka aika ajoin käy kuumanakin ja ihan tavallisenakin päivänä siellä aistii eri poliittisten ryhmittymien välillä hyvinkin ristiriitaiset näkemykset. Politiikan peliin kuuluu, että meille median edustajille pyritään aina näyttäytymään, sanomaan ja tekemään vain sellaisia asioita, joita halutaan yleisön näkevän ja sen takia ollaan hyvää pataa ja hymyillään kaikille. Mutta aina se ei onnistu ja silloin meikäläiset ovat kärppänä paikalla ja koetamme näyttää politiikan todelliset kasvot.
VIDEO PERUS KEIKASTA EDUSKUNNASSA
