Kesällä ei ole paljon politiikan juttuja eduskunnan kesäloman takia. Muutenkin kesällä on yleensä hieman hiljaisempaa uutisrintamalla, tosin ei se ainakaan itselleni ole sellaisena heijastunut vaan olen saanut tehdä hommia ihan normaalilla tahdilla. Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen piti kuitenkin elokuun alku puolella tiedotustilaisuuden Suomen talouden tilasta.
Pääsin testaamaan ensimmäistä kertaa Valtioneuvoston linnan pressikorttia, jonka sain kesän alussa. Joskus aiempina vuosina, kun minulla ei ollut korttia niin jouduin vilauttamaan ajokorttia ja jotain maikkarin kulkulätkää - aina joutui vähän mutkien kautta kikkailemaan itsensä sisään, mutta onneksi ei enää. Sain pressikortin, koska aloin tehdä omalla yrityksellä "vakkarina" maikkarille. Olin tehnyt jo lähes 8 vuotta hommia maikkarin uutisille alihankkijan kautta, mutta silloin työmäärät ja -vuorot olivat vaihdelleet niin vuoristoratamaisesti, ettei mulla oikein ollut mahdollisuutta saada mitään vakiintuneemman työntekijän oikeuksia.
Keikka meni melko tavalliseen tapaan; Valtioneuvoston linnaan sisään ja sieltä pienen ulkoterassipiipahduksen kautta tiedotustilaan Urpilaista odottamaan. Oma tehtäväni oli lähinnä ottaa kuvituskuvaa, kun toinen kuvaaja, politiikan veteraanikuvaaja Kalle Koivunen, striimasi eli lähetti suorana tiekkarin eli tiedotustilaisuuden nettiin.
Suomessa mediahommissa näkee harvemmin köysiä, joilla rajataan tietyt ihmiset tietylle alueelle. Valtioneuvoston linnassa tällaiset köydet ovat tulleet käyttöön siinä vaiheessa, kun tiedotustila rempattiin uuteen uskoon pari vuotta sitten. Tarkoitushan on tietysti, että ministereillä on työrauha eikä kukaan meistä kuvaajista tai toimittajista ronki niin sanotusti heidän puolelleen. Suomessa media pääsee pääsääntöisesti työskentelemään melko vapaasti, sillä ilmeisesti täällä ei ole koettu tarpeelliseksi rajata niitä muutamaa median edustajaa kymmenien metrien päähän haastateltavistaan vaan ajatellaan, että media ja haastateltavat voivat kohdata ilman eritysjärjestelyjä. Valtioneuvoston linnassa rajoitukset ymmärtää, koska sinne on yleisesti odotettavissa paljon median edustajia ja helpoin tapa pitää homma kontrollissa, on ohjata kaikki omille paikoilleen, jolloin työnteko sujuu organisoidummin tai ainakin pitäisi sujua; yleensä me kuvaajat ja toimittajat olemme sen verran uteliaita, että kun yksi ryysii haastattelemaan niin kaikki seuraavat perässä ja pienimuotoinen kaaos on valmis.
Yksi hauska tapaus muistuu mieleen tältä kesältä, joka kuvaistaa todella hyvin Suomessa vallitsevaa käytäntöä tärkeiden poliitikkojen haastatteluissa ja kuvauksissa. Ollessani Naantalissa ja Turussa Putinia ja Niinistöä kuvaamassa, olivat turvatoimet kaksikon ympärillä todella tiukat. Niin kauan, kun Niinistö oli Putinin seurassa, ei kuvaajia päästetty lähellekään presidenttejä, mutta heti, kun Putin oli poistunut massiivisine turvatoimineen niin Sauli tuli meidän kuvaajien ja toimittajien keskelle kenenkään turvamiehen estelemättä ja antoi kaikessa rauhassa kommentteja. Tasavallan presidentillä ei edes näyttänyt olevan kiire vaan hän totesi, että "koko päivän olen seisonut auringonpaahteessa niin ihan mielelläni annan lausuntoja tästä varjoiselta terassilta."
PUTIN-NIINISTÖ-JUTTU LÄHETYKSESSÄ
Putin-Niinistö-jutussa on toisena kuvaajana hyvä kollegani Aki Blomberg, joka myös leikkasi jutun Turussa ja lähetti sen maikkariin netin kautta.
Urpilaisen keikka oli kohtalaisen nopea ja helppo, sillä kaikki tapahtui yhdessä paikassa eikä haastateltavia ollut kuin yksi. Aikaa meni kaikkinensa 3 tuntia. Juttuhan ei tietenkään ollut valmis siinä ajassa vaan esimerkiksi Urpilaisen juttuun meni arviolta noin 5-6 tuntia. Ensin ajetaan kuvauspaikalle, kuvataan ja haastatellaan, sitten palataan toimitukseen, toimittaja kirjoittaa käsikirjoituksen, johon merkitään ne asiat, jotka haluaa juttuun tulevan (kuvaa ja haastatteluitahan kuvataan aina huomattavasti enemmän kuin, mitä niitä päätyy itse juttuun, joka tulee televisiosta ulos) Tähän juttuun materiaalia tuli vielä poikkeuksellisen paljon, sillä koko Urpilaisen puhe taltioitiin samalla, kun se lähetettiin netistä. Sitten olivat vielä mun kuvaamat kuvituskuvat ja haastattelu eli kuvattua materiaalia oli reilun tunnin verran ja itse juttu kesti 2 minuuttia. Keskimäärinkin materiaalia juttua kohden kuvataan kaikkinensa noin puolen tunnin verran eli "hukkaprosentti" on melkoinen per keikka, mutta sellainen on uutisten luonne - täytyy selvittää asiat mahdollisimman kattavasti, jotta voi ne sitten kertoa tiivistetysti ja jouhevasti.
URPILAISEN JUTTU LÄHETYKSESSÄ
VIDEO URPILAISEN KEIKALTA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti