Tilkka

Elokuun alussa tuli keikka Tilkkaan. Sehän oli tuttu inttiajoilta; sinne lähetettiin aina jos tarvi lekurin jeesiä. Olin pari kertaa aiemminkin käynyt Tilkassa kuvaamassa, joten oikea rakennus löytyi vanhasta muistista aivan maikkarin läheltä Mannerheimintieltä.

Toimittaja teki juttua naisten vatsanseudun leikkauksista, joilla kursitaan kasaan löysäksi pömpöksi roikkumaan jääneet mahat. Kyse oli sellaisten naisten leikkauksista, joilla synnytyksen jälkeen ei vatsanseutu kursiudu itsestään kasaan kuten kuuluisi. Kyse ei siis ollut pelkästään kosmeettisista syistä tehtävistä operaatioista, joissa naisella on esimerkiksi ylipainoa ja roikkuvaa nahkaa vaan kyse oli vatsanpeitteiden korjaamisesta siihen kuntoon jollaiset ne kuuluisi kaikilla olla. Synnytyksen aiheuttama vatsan venyminen saattaa joillakuilla naisilla aiheuttaa sen, että vatsanpeitteet venyvät liikaa, jolloin ne jäävät synnytyksen jälkeen niille sijoilleen eivätkä palaudu anatomisesti oikeille paikoilleen.
Samaan aikaan oli sosiaalisessa mediassa lanseerattu Project Mama, jossa äidit julkaisivat kehoistaan kuvia ja rohkaisivat muita naisia olemaan sellaisia kuin ovat, olemaan ylpeitä omasta kehostaa ja olemaan välittämättä liian ankarista kauneusihanteista.

Keikkatilauksessa luki, että äitien kauneusleikkaukset ja haastateltavana plastiikkakirurgi. Ajattelin ensin, että kyse olisi jostain mama make overista eli leikkauksesta, jollainen on ilmeisesti varsinkin Yhdysvalloissa trendi. Siinä synnyttäneet äidit käyvät plastiikkakirurgilla operaatiossa päästäkseen nopeasti eroon raskauden aiheuttamista muutoksista. Saavuttuamme Tilkkaan ja tavattuamme täkäläisen plastiikkakirurgin selvisi pian, että kyse ei ollutkaan ihan siitä. Lääkäri selitti ja näytti kuvia, kuinka vatsanpeitteet venyvät kuin kumilanka raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen kumilanka sitten kursiutuu taas takaisin, mutta sitten on joitain tapauksia, joissa kumilanka on venynyt yli eikä enää palaudu. Liikakilot ja löysät vatsat katoavat kuntoilemalla niin halutessaan, mutta jos vatsanpeitteet ovat venyneet lopullisesti pois paikoiltaan niin siihen ei mikään kuntoilu auta. Silloin voi vatsanpeitteiden korjausleikkaus olla paikallaan.

Kuvaus sujui muitta mutkitta, kun oli taas laitteita ja mielenkiintoisia kuvauskohteita. Kaikkein mielenkiintoisinhan olisi ollut näyttää itse leikkausta, mutta sellaista ei tällä kertaa ollut tarjolla. Toisaalta avokirurgisen toimenpiteen näyttäminen uutisissa olisi voinut olla muutenkin hieman groteskia. Sen sijaan saimme haastateltavaksi ja kuvattavaksi naisen, joka oli syyskuussa menossa leikkaukseen. Nainen oli todella urheilullinen eikä voinut epäillä, etteikö hän olisi tehnyt kaikkensa sen eteen, että olisi päässyt raskauden aiheuttamasta pömppömahasta eroon. Nainen kertoi, että kun vatsanpeitteet eivät olleet kursiutuneet kasaan niin hän muun muassa näki, kun ruoka liikkui suolistossa, koska suolet pullottivat vatsanahan läpi. Hänellä oli jo viisivuotias lapsi ja oli miettinyt noin kaksi vuotta leikkaukseen menemistä juuri siitä syystä, ettei vatsa ollut palautunut ja se haittasi merkittävästi hänen kuntoiluaankin; hän ei yksinkertaisesti jaksanut kuntoilla niin tehokkaasti kuin olisi halunnut.

Jalustakin sai omat "tossunsa" leikkaussalissa.

Tilkan jälkeen kävimme haastattelemassa vielä fysioterapeuttia, jolle oli aikanaan tehty vatsanpeitteidenkorjausleikkaus. Hän vahvisti käsitystä siitä, että jos vatsa on vielä vuosia synnytyksen jälkeenkin kuin olisi edelleen raskaana eikä kuntoilulla ja laihduttamalla ole saanut pullottavaa vatsaa pois niin silloin kyseessä saattaa olla vatsanpeitteiden ylivenyminen. 

Jokainen tietenkin omalla kohdallaan päättää onko leikkaukselle tarvetta vai ei; toisaalta pömpöttävässä mahassa on kyse kosmeettisesta haitasta, mutta kuten fysioterapeutti ja lääkäri sanoivat niin joskus se hankaloittaa oman keskivartalon hahmottamista, monesti se huonontaa ryhtiä ja aiheuttaa selkä, niska ja hartiakipuja.

Kuvauskeikka oli perus nopea parin tunnin päiväkeikka, jollaisia valtaosa kuvaustoimeksiannoista on. Toimituksesta lähdetään puolenpäivän aikoihin ja palataan myöhemmin iltapäivällä. Kuvauskohteiden sijainnista riippuen aikaa menee kahdesta neljään tuntia. Keikkaan käytetty aika ja vaivannäkö eivät ole juuri koskaan suorassa suhteesa valmiin jutun pituuteen tai painoarvoon. Joskus perus puolentoista minuutin jutun saa aikaan yhdestä paikasta yhdellä haastateltavalla ja joskus samanmittainen juttu vaatii neljäkin haastateltavaa ja useita eri kuvauspaikkoja. Uutisen sisällöstä riippuu, kuinka seikkaperäisesti ja monesta eri katsantokannasta asia pitää selvittää. Pääsääntöisesti jokainen juttu kaipaa ainakin kaksi näkökulmaa, jotta juttu ei ole puolueellinen. Tämänkertaisessa jutussa oli sekä lääkärin että fysioterapeutin näkemys operaation tarpeellisuudesta ja Project Maman näkemys siitä, että raskaus tuo tullessaan muutoksia naisten kehoon eikä niiden muuttaminen takaisin raskautta edeltävään kuntoon välttämättä ole lainkaan tarpeellista. 

JUTTU LÄHETYKSESSÄ
SAMASSA LÄHETYKSESSÄ JUTTU OULUN VENEVARKAUKSISTA